Osa 7

No niin vihdoin osa valmis lukemaan :D -->

Perhe oli täydellinen. Elämä sujui ja lapset kasvoivat. Vanhemmat olivat onnellisia. Voisiko mikään muka pilata tätä kaikkea?

James kasvoi ja oppi koko ajan.

Tässä esimerkki huonosta siivouksesta. Näin käy, kun jätää mädät tuttipullot lattialle venymään.

Sylviakin kasvoi ja sai finnejä. Samalla Alice köyhtyi rutkasti.

Arielille tuli tavaksi mennä iltaisin ulos ja katsella tähtiä.

Joskus Jonne liittyi hänen seuraansa. "Kulta?", Jonne kysyi. "Niin?" "Miksi me katselemme tähtiä" "Hmm.. Se on mukavaa, mutta nyt on kylmä mennään sisälle ja nukkumaan" "Okei"

Nukkumaan ei kuitenkaan menty vaan, Ariel ja Jonne juoksivat ympäri taloa ja leikkivät tyynysotaa.

Seuraava aamu oli lauantai, joten Alice teki aamulla läksyjä ja Jonne oli töissä.

Bella meni tekemään tuttavuutta tämän "nirppanokan", suokaa anteeksi lempinimi, kanssa. Hänen oikea nimensä oli muuten Aurora Puistola. (Liz: jotain tuttua xD)

"Nirppanokalla" ei näyttänyt olevan ainakaan käytöstapoja, sillä hän söi käsin.

"Pum! Sä kuolit!", Bella sanoi osoittaen sormellaan Auroraa. "Miks? Ei! Mä en tykkää näistä leikeistä!", Aurora sanoi ja lähti kotiinsa.

Sylvia leikki Jamesin kanssa.

Molemmilla näytti olevan hyvin hauskaa.

Sylvia huolehti myös muista Jamesin tarpeista.

Tadaa! Saanko esitellä (?) --- ensimmäinen Felton suvun lapsi joka osaa syödä oikein ---- James Felton!

Pelätkää! Lentävia nukkeja!

"Arvaa mitä äiti?", Bella arvuutteli. "No mitä?" "Mut valittiin meidän luokassa "Kaikkien kaveri" kilpailun voittajaksi", Bella huudahti. "Sepä hienoa, eikö Alice voittanut", Ariel kysyi. "Ei, se tuli viidenneksi", Bella tuhahti. "No on sekin ihan hyvä" "Niin kai"

Päältekää ite mitä haluutte.

"Äiti mua oksettaa", Sylvia valitti. "Ootko sä syöny tänään aamulla niitä suklaa muroja?", Ariel uteli. "Joo, miten niin?" "Noku ne oli koko yön pöydällä. Sinulla on varmaan ruokamyrkytys. Mene sänkyyn lepäämään!", Ariel käski.

Ja niin Sylvia teki, hän luki paljon ja kuunteli musiikkia stereoista, jotka Jonne oli väliaikaisesti siirtänyt Sylvian huoneeseen.

"Tuttipullo", James sanoi. "Hyvä James! Ensimmäinen sanasi", Ariel hurrasi.

Jonne laittoi Jamesin nukkumaan.

Ja alkoi taas Arielin kanssa tyynysotaa.

Seuraavana iltapäivänä Ariel sai puhelun. "Niinkö? Varmastikko? Hyvä on.. Kiitos teille!", Ariel sanoi ja sulki huokaisten puhelimen.

Kaksoset leikkivät ulkona, kun Ariel meni viemään roskia. "Tulkaas sisälle, kello on kohta kuusi ja silloin tulee pimeää", Ariel määräsi.

"Me voitais mennä joskus rannalle", Jonne ehdotti samalla kun mutusteli leipäänsä.

"Joo hankitaan vaan rantapallo ja eiku menoks", Alice sanoi nauraen. "Paitsi, ettei täällä oo yhtään rantaa", Bella huomautti.

James huusi kuin syötävä, joten Jonne päästi hänet kehdostaan.

Kaksoset leikkivät keittiössä.

Ja Sylvia luki omassa huoneessaan, mutta missä oli Ariel?

Arielin kertomana:

Miksi täman piti tapahtua juuri minulle?

Lääkäri oli soittanut ja ilmoittanut, että minusta tulisi vanhus huomenna. Minusta tulisi ryppyinen ja ruma.

Ja Jonne.. Jonne jättäisi minut! Hylkäisi minut ja ottaisi lapset mukaansa. Aloin itkeä entistä rajummin. Kuulin askelia ja huomasin Jonnen seisovan edessäni.

"Hei kulta", sanoin epävarmasti. "Miksi itket?", hän tivasi tiukasti. "Mikä hätänä?" "E-ei mikään, kaikki hyvin", yritin, mutta Jonne näki lävitseni.

"Voit kertoa minulle mitä vain", hän sanoi ja suuteli minua.

"Oletko varma, että haluat tietää?", kysyin epävarmasti. "Haluan tietää mikä saa sinut onnettomaksi" "No kun", aloitin ja purskahdin itkuun. "Mi-min-usta t-tulee hu-huomen-menna", nyyhkytin Jonnen olkaa vasten "vanhus", viimeisen sanan kuiskasin tuskin kuuluvasti.

Nostin päätäni nähdäkseni hänen reaktionsa. Hän näytti kuin olisin lyönyt häntä avokämmenellä. "Ai sekö sinua vaivasi", hän kuiskasi ja suuntasi katseensa maahan. "Pelkään, että otat eron minusta, koska olen ryppyinen", tunnustin itkien. "Kuinka uskallat", hän aloitti ja nosti katseensa minua kohti, katseessan oli selvää inhoa "Miten me voidaan olla perhe tämän jälkeen!", hän huusi. Pelkoni kävi siis toteen. "Miten voimme olla perhe sen jälkeen, kun sinä epäilet minun rakkauttani?", Jonne kysyi hiljaa. Yllätyin. "E-et siis jä-jätä minua?", kysyin. "En", hän sanoi hymyillen ja halasi minua.

"Nyt, kun kaikki on hyvin pyyhi kyyneleesi", Jonne sanoi lämpimästi. "Hyvin?", kysyin ääntäni korottaen. Eikö hän ymmärtänyt? Minusta tulisi vanhus!

Känsin hänelle selkäni. "Tahdon olla yksin", sanoin.

Istuin pitkään penkillä ja yritin ajatella selkeästi. Lopulta sain ajatukset ja itseni kokoon, joten lähdin vessaan pesemään kasvoni.

Lillin kertoma jälleen

Sinä iltana pariskunta istui hiljaa.

Kunnes yhtäkkiä Jonne kiepahti Arielin päälle ja kysyi: "Pelottaako sinua vielä?" "Ei oikeastaan. Lupaathan rakastaa minua ryppyisenäkin?", Ariel vaati. "Lupaan"

Ennen kakun syömistä, Jonne veti Arielin talon taakse ja suuteli tätä pitkään. "Ainakun sinua pelottaa vanhus, joka tuijottaa peilistä muistele tätä hetkeä", Jonne sanoi.

Ariel ei ehtinyt edes puhaltaa kynttilöitä, kun muuttui vanhukseksi. Ariel ei tosin ollut ainut jolla oli tänään syntymäpäivä.

Alice..

..kasvoi.

Bella..

...kasvoi.

Ja Jamesiskin..

.. kasvoi.

Ariel tuijotti järkyttyneenä vanhusta joka peilistä tuijotti.

<33

"Rakastat minua edelleen", Ariel sanoi hymyillen. "Niinhän minä lupasin"

Alice katseli itseään pelistä hyvin tyytyväisenä.

kasvokuva

Jamesistä kasvoi suloinen lapsi <333

Hänen kasvokuvansa. (En löytäny Bellan kasvokuvaa vaikka otin sen <__< oon hyvä hukkaamaan kuvia..)

Ariel karkasi töihin -__-''

Nyt kun talossa oli niin paljon porukkaa, rakennettiin taloon toinen WC (heti sen jälkeen, kun sekä Ariel, että Bella pissasivat housuun, koska James oli suihkussa)