No niin osa viimein valmis, huh huh! Eli siis laatu ei maailman parasta, tiedän sen, mutta toivoisin, ettette välitä siitä paljoakaan. menkääpäs lukemaan :D Ai niin osan äänessä siis Ariel, ei Lilli tai on siellä Lillinkin vuorosanoja, mutta, mutta...

Seisoin ja tuijotin pihaa apeana. Nyt se sitten olisi virallisesti ohi, lapsuus. En varsinaisesti edelleenkään ymmärtänyt tätä.

Kävin pitkälleni. Äiti oli antanut 20 000 simelonia käteen ja käskenyt häipyä. Mikä äiti? Pikemmin äitipuoli. Oikea äitini nojaili jossain pilven reunalla niin kuin oli tehnyt, kun olin ollut 13. Olin vihainen äidilleni, jos piti kuolla niin miksi juuri kolarissa, jossa kukaan muu ei kuole. Pyyhkäisin kyyneleen poskeltani. Kyllä minä pärjäisin.

Nousin pystyyn ja näin talon. "Onko tuo minun taloni?", ihmettelin ääneen.

Kävelin epävarmoin askelin kohti ovea, jos se ei olisikaan minin taloni. No minun tontillanihan se sijaitsi, mutta entä jos ei?

Tärisin tarttuessani oven kahvaan. Huokaisin ja astuin sisään.

Näin talosta ensimmäiseksi keittiön.

Keittiössä näkyi olevan kaikki tarvittava, kyllä tämä oli varmasti minun taloni. Mielessäni ei käynyt, miksi se ilmestyi tontille tyhjästä.

Olohuone oli tyhjähkö, mutta silläkin selviäisi.

Katselin ovia ja pidätin hengitystäni. Kumman oven katsoisin ensin? Päädyin oikeaan.

Siellä oli vihreä pönttö. Lisäksi järkytyksekseni näin yliopisto aikaisen suihkun. Parkaisin inhosta, ja kurkistin toiseen huoneeseen.

Näin ihanan tyttömäisen makuuhuoneen.

Tässä vielä talon pohjapiirros selkeyttämään ajatuksia! ;D ~ Lilli (älkää välittäkö Arielista...)

Joku tuli tontilleni ja minä lähdin iloisena ulos, tutustuisin Gratherin asukkaisiin vihdoinkin.

"Öömm.. Hei olen Ariel Felton! Hauska tutustua! Olen juuri muuttanut tänne. Mikä sinun nimesi on?", kysyin.

"Mää oon Alpertti Teerimäki, ett' tereve vaan. Voit sanoo Altsu!", Alpertti esittäytyi.

" O-okei. Asutko sinä jossain lähellä?", sopersin.

" Joo ja eei! Mää asun täällä, mutten kummiskaan. Asun myös tuolla, mutten kummiskaa. Nää kutsuu townieksi, mitä se sit lie, ett' tereve vaa!", Alpertti selitti.

" Ai okei.. Hmm.. Hy-hyvä tietää.", sanoin vaikka en oikein tajunnut mitä mies puhui.

Juteltuamme jonkin aikaa selvisi, että Altsu olikin oikein mukavaksi mieheksi. Vislasin hänelle. "Naiset taitaa palaa sulaksi katseesi alla", vitsailin.

"No minkäs teet se taitaa johtua mun charmistani", Altsu selitti. "Eikä vaan silmistäs, ne on ruskeet!", sanoin nauraen.

"Olisi kiva rupatella enemmänkin..", Alpertti aloitti. "Ei se mitään minunkin täytyy tehdä kotitöitä", sanoin. "Nähdään", Altsu sanoi. "Joo". vastasin.

Sitten tapasin Jonne Kotajan (jos O vaihetaan A:ksi tulee Janne Kataja :D) Hänkin tuntui mukavalta mieheltä ja meillä oli paljon yhteisiä mielenkiinnon kohteita.

" Nyt minunkin pitää mennä, on asioita hoidettavana.", Jonne sanoi. " Ai", sanoin jotenkin pettyneenä.

Hiljaisuus....

" No kai me näemme vielä?" kysyin nauraen.

" Tottakai! Vaikka vielä illalla, jos tahdot.", Jonne sanoi ja halasi minua.

Ryhdyin tekemään itselleni lihavoileipää. "Kunnolla pippuria!", ajattelin, kovin moni ei pitänyt pippurista leivällä, mutta jostain syystä minä rakastin sitä.

Syötyäni aloin katsella suosikki kanavaani: urheilua. " No niin lyö se pallo pitkällee---e... Jess! Hyvä, hyvä" kannustinagolfin pelaajia. (tässä täydet grafiikat)

Päätin mennä kaupungille ja tilasin taksin. "Aivan taksi Kellokuja 3:en --Selvä! Kiitos!", sanelin puhelimeen. Pian taksi tulikin pihaan hyppäsin sisään. "Jonnekkiin hyvään bilemestaan, kiitos!", sanoi. "Selvä!", kuljettaja vastasi. Pian saavuin tänne paikkaan ja löysin heti punahiuksisen miehen. (Sori, ettei ollu kuvii! Lilli heilu kameransa kanssa jossain muualla, kunnes tajusi, ettei peli ollutkaan pausella ^^''~ Lilli)

"Hei olen Ariel Felton, hauska tutustua", sanoin tälle kohteliaasti.

"Ai hei! Olen Panu Pasonen! Hauska tutustua. Kysy vain minulta jos tarvitset jotain", Panu neuvoi. "Selvä", sanoin ja olin valmis aloittamaan flirtin.

"Hei anteeksi, että keskeytän, mutta Panu sinun piti siivota vessa", Pertti Eririkas IV sanoi. "Selvä! Suonetteko anteeksi?"Panu sanoi minulle ja lähti.

Minä kiiruhdin panun perään. " Hei sulla on tosi hieno paita, onko se ulkomailta?", kysyin keskustelun aloitukseksi. "Ai ihan täältä se on ostettu", Panu sanoi.

"Voin neuvoa kaupan sinulle.", Panu tarjosi. " Niinkö. Se olisi mahtavaa", vastasin.

Kuuntelin varmaan viisi minuuttia, miten Panu puhui ja huomasin, että meilläkin oli jotain yhteistä.

"Ööm, Panu hoiditko sen vessan?" Pertti kysyi. "Kyllä" Panu vastasi. "No tiskaappas vähän" Pertti sanoi.

"Ääh! Eihän tästä tullut mitään", ajattelin ja läppäisin käden naamalleni epätoivoisena.

Minusta tuntui, että Pertti keksi tahallaan Panulle tekemistä, jotten voisi hurmata häntä.

"Onko sulla joku ongelma?!" huusin Pertille. "Ai muita kuin sä?!" Pertti antoi samalla mitalla takaisin. "Kai sä huomaat miten mä yritin iskeä Panua?" huusin edellen. " Joo, mutta kuule, Panua et saa!" Pertti uhosi. " Sä et voi tietää, se on vapaa mies" Sanoin.

"Okei, en tiiä, mikä sun ongelmas on, mut sovitaan, että nyt on tasapeli"ehdotin. "Ihan miten vaan"Pertti sanoi happamasti.

"Ai moi Panu!"sanoin ja mottasin Panua leikkimielisesti olkapäähän. Mies katsoi vain Pertin hymyä. Aloin tosissani inhota Perttiä.

Pertti jätti meidät kaksin ja jatkoin Panun iskemistä.

Olin tyytyväinen, oikein tyytyväinen. edes Panun kamala nenä ei häirinnyt minua.

Huomasin, että olin alkanut luottaa Panuun ja kerroin hänelle ensisuudelmastani. Meillä oli oikein hauskaa, kunnes Pertti käski Panun mennä pyyhkimään keittiön hellan. Silloin minulta paloi hihat.

"Eikö me sovittu tasapeli?" huusin Pertille. " Sä sovit niin jos tarkkoja ollaan!" Pertti huusi takaisin.

"Miks sä oot niin ärsyttävä?"Tinttasin. "Rauhotu nyt jooko?" Pertti sanoi.

"Rauhotu ja rauhotu! Mä en enään kuuntele sanaakaan sun puheitas!"Huusin Pertille vihaisena.

"Hyvä on!" Pertti sanoi. "Niin on"sanoin. (huomatkaa kuka on taustalla)

"Kato Panu kuuli kaiken"Pertti sanoi ja osoitti miestä. "Pa-Panu?" Huudahdin kauhistuneena.

"En tajuu sitä jätkää, sillä on jokin pahasti vialla!" mesosin Panulle.

"Olen pahoillani, jos työntekijämme satutti teitä" Panu sanoi huokaisten.

"Kannattaisiko tehdä asialle jotain?" Kysyin ivallisesti Panulta.

"Mitä muka?" Panu kysyi minulta. "No anna potkut jos et muuta keksi" ehdotin.

"Ei, niin alhainen en ole. Olen varma, että Pertti ymmärtää virheensä muutenkin"Panu sanoi ja minä läksin matkoihini.

Olin jotenkin vihainen Panulle, kun hän ei ymmärtänyt minun vihaani. Sille surkimukselle, Pertille, pitäisi antaa potkut!

Oi ei! mitähän Panu minusta nyt ajattelee. Tajusin vieheeni liian myöhään. Pyrähdin juoksuun ja juoksin puhelimeen.

Näppäilin numeron hengästyneenä.

~~Aivan taksi tänne, puuskutin tilauksen loppuun.

Taru Kalliala osoitti jotain.

Ah, niinpä tietysti. Taksini oli jo pihassa.

Kömmin äkkiä taksin takapenkille. "Ariel! O~" Enempää en ehtinyt kuulla, sillä paiskasin oven kiinni. "Kellokuja 3, kiitos!" Sanoin

Takapenkiltä näin kuinka Panu lähti apeana takaisin sisälle... (anteeksi kuvan laatu!)

No niin kommetejaa! Niiden takiahan Lilli tätä pitää, eikös? o_O Pistipäs miettimään... hmmm... No kommatkaa sillä välim, kun mietin ... Hmm.. itseni takia, vai muiden takia? Kommettien takia vai omasta ilosta? No en lopeta tätä kuin pakosta joten sillä ei ole mitään väliä :D